Työt

Jouluyö, juhlayö

Työn olen tehnyt Sari Toivosen runoon Parsittavaa. Ei niin suurta juhlaa,/ ei niin hyvää tahtoa,/ etteikö taas tänäkin jouluna/ yhden naisen saama sinelmä/ sinetöityisi joulumuistoiksi/ seuraavillekin sukupolville./ Maria 37, vietti viime joulun turvakodissa poikiensa Ronin ja Rasmuksen kanssa. Pitsijakun etukappale on tilkut-sähköpostilistan salaiselta ystävältä. Jos sitä ei olisi ollut ja jos en olisi siitä jo miettinyt alkuun työtä, jossa käytän sen kokonaisena, niin en olisi päässyt tässä näin nopeasti alkuun silloin, kun Sari ehdotti tuohon runoon tilkkutyötä. Jakun neljänneksen alla on joulukankaita, punaisissa vähän muitakin, tilkut –listan jäseniltä suuri osa niistäkin. Pitsin alla hahmot maastoutuivat liikaa, joten leikkasin niiden kohdalle aukot. Luonnossa taustan värit eivät erotu noin hyvin kuin kuvassa ja yleisvaikutelma on tummempi. Iso kumarainen hahmo on äiti, pienemmät lapsia. Isompi ymmärtää tilanteen pahuuden, pienempi pyytää sylin lämpöön. Punainen sydämenpuolikas hehkuu vielä toivoa ja elämää, siihen on jäänyt varjo epätoivoisesta puolikkaasta, joka on alhaalla. Siinäkin on vielä paikka toiselle puoliskolle. Toiveissa puolikkaat voisivat vielä yhdistyä. Taustan yötaivas on tummansinistä trikoosamettia, reunus puuvillaa, jossa reunoilla ja alhaalla on mustaa pitsikuminauhaa ja ylhäällä kimalteista juhlapukukangasta. Iso nappi kuvaa sitä, kuinka joskus on tunnettu yhteen kuuluvuutta. Nappi on vielä tiukasti paikoillaan. Tunteet ja tuttuus sitovat entiseen. Myrskyjen välissä kaikki on hyvin. Vai onko sittenkään? Kalvaako mieltä epävarmuus. Tähdet kuvaavat joulujen väliin osuvia ”juhlaöitä” Taustaksi löysin juhlimiskankaan.

Iso kuva

Seinätekstiili, 110x77 cm
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 53749