Työt

Äiti

Äitiys on suuri ja arvokas asia. Miten sen voisi kuvata tilkkutyönä. Miten kuvata suuri rakkaus ja lämpö, miten loppuunimetyn limun olo tai kuin viimeiseen pisaraan puristettu kulunut rätti. Rätti! Siinä se! Äidillä on kapioiksi kutomiaan pellavapyyhkeitä, joiden viimeinen käyttö on lattiarättinä. Vieläköhän sieltä löytyisi jotain. Mennessäni käymään vanhempieni luona, kysyin liikenisikö yhtä vanhaa risaa pyyhettä, niin voisin käyttää siitä ehjiä osia äiti-tilkkutyöhön. Isä oli paraikaa yhdellä kuluneella pyyhkeellä pesemässä eteisen lattiaa. Vielä parempi! Kiersin vedet pois ja pakkasin muovikassiin jälkikäsittelyjä varten. Äiti ei tästä riemastunut ja tarjosi tilalle ehjiä. Minä pidin tiukasti kiinni märästä löydöstäni. Juuri sopiva. Märkä rätti. Pesun jälkeen mitä parhain. Siinä on vielä äidin tyttöaikaiset nimikirjaimetkin. Ripustuslenkkikin lähes ehjä. Pyyhekankaan pellavat ovat äidinäitini kehräämiä. Ehkä myös kasvattamia. Mummu kasvatti vanhempiensa luona omia pellavia ja kehräsi muillekin heidän omista tarvikkeistaan. Välillä hän sai palkaksi pellavia. Mutta miten se toteutuisi työnä. Pyyhe voisi jatkaa entistä elämäänsä, pyyhkeenä. Loppuunkuluneena, rakkaudella parsittuna. Harvoihin kohtiin parsintaa ja vahvistusta. Tekstiä? Punaisen ketjupistosydämen sisällä on äidin kapioihinsa kirjailemat VS. Muutaman sydämen ovat vanhinta lukuun ottamatta poikani piirtäneet. Esikoisen kätten jäljiltä työssä on ”perintölangat”, jotka hän sotki parivuotiaana. Siitä syheröstä vetelin kirjontaan langat. Tekstit ovat Mahdollisten mahdottomien äitien rukouskirjasta. Siihen ovat runoja kirjoitelleet monet henkilöt. Heistä on luettelo kirjassa, mutta lukijalle ei paljasteta, mikä runo on kenenkin kirjoittama. Tuttuja tunteita jokaiselle äidille: rakkautta, raivoa, vihaa, pelkoa, iloa, onnea. Pyyhkeen yläosassa on iso punainen grazy-tekniikalla ommeltu sydäntyyny. Pehmeä turvallinen syli, täynnä rakkautta. (Yksityisomistuksessa.)

Iso kuva

Seinätyö
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 53670