Työt

Menomekko

Sain tuttavalta kassillisen juhlapukukankaita. Hänen tyttärensä on kilpatanssija ja äiti ompelee esiintymisasut. Yhtenä päivänä poikkesin purettavana olevaan kirpparimyymälään vielä viimeisellä tunnilla ja löysin hullaannuttavan upean kirjaillun, helmillä koristellun korsetin. Hinta oli kuitenkin sen verran korkea, etten raaskinut ostaa. Myyjän mukaan se oli uutena maksanut sentään yli kolme tuhatta markkaa, joten tinkivaraa ei enää ollut. Korsetitta jääminen kaiversi monta päivää. Heti sen nähdessäni näin silmissäni siihen sopivan tilkkualaosan. Juhlavia kankaita olisi ja palava halu ommella niistä heti jotain. Ruudutettua liimakangastakaan en ollut vielä kokeillut ja helposti rispaavien kankaiden kanssa nyt oli aika käyttää sitä. Ei tullut iltapukua, tuli menomekko. Rintojen ja vatsan kohdalla on kaksi hieman eri kokoista lisävanua, jotka ompelin kevyesti isoon vanuun kiinni. Paksummissa kohdissa ei ole työn läpi meneviä tikkauksia ollenkaan. Mielenkiintoisimmassa kankaassa on pieniä violetteja palloja, jotka näkyvät parhaiten sivusta katsomalla. Liikkuvassa kankaassa hyvä efekti. Tässä palat ovat niin pieniä, että ne tilkut näyttävät lähinnä mustilta. Mutta sopivasti viistoon katsottuna pienet helmet sävyttävät kangasta. Ruusun olen tehnyt muunnelmana saamastani paperiruususta. Alkuperäisen tekijä on Sirpa Kivinen Kausalasta. Metsästin ruosteista piikkilankaa. Eipä sitä enää kellään ollut. Lopulta isäni muisti, että metsän laidasta jostakin heinikosta löytyisi, kunhan kevät koittaa. Valittelin sitä eräälle ystävälle ja muutaman päivän kuluttua hän soitti vaihtaneensa kiepin piikkilankaa perunoihin. Lopulta sain menomekolle hengarin. Näyttelykommentti: Tämä kuvaa hyvin minun tilannettani, Eron jälkeen olo kuin ruosteisella rautalangalla, mutta menomekko päälle ja uudelle kierrokselle. Ruusu puhkeaa vielä minunkin elämääni.

Iso kuva

Seinätekstiili, 57x32 cm
Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 53479