Maija Uusitalo

Tutustu ansioluetteloon

Aloitin ompelun heti, kun osasin pitää neulaa kädessä. Äiti valmisti kaikki perheen vaatteet ja tekstiilit ja käsitöiden tekeminen oli meille lapsillekin luonteva tapa touhuilla siinä mukana. Olin parivuotias, kun isä veisti minulle puisen parsinneulan ja teki rimasta ja langoista kehikon, johon voin harjoitella pistoja.

Ensimmäisen ”tilkkutyön” harsin parsinneulalla nelivuotiaana nuken sänkyyn. Siinä oli kuusi tilkkua ja yksi oli mekkokangastani, valkoisia kiemuroita punaisella pohjalla. Muistan sen kankaan hyvin vieläkin ja samantyyppiset kiemurat ovat rakkaita tikattavia edelleen.

Kansakoulussa käsitöiden tekeminen oli kuitenkin vähän tylsää. Opettaja sanoi mitä ja miten tehdään. Yhdestä kukka-perhosapplikaatiosta sain opettajalta hyvät ja kehut ja koulumatkalla yksi saman luokan tyttö järjesti sen vuoksi minulle väijytyksen ja pieksäjäiset.

Teini-iässä ompelin tilkkumekon ja muutamia vaatteita ja laukkuja nahkatilkuista. Kun ei ollut rahaa ostaa tarvikkeita, syntyi pieniä käyttötekstiileitä tilkuista, rakkaimpien kankaiden jäännöksistä tai vaatteiden ehjistä osista. Silloin en vielä ajatellut tekeväni tilkkutöitä, minä vain jalostin vanhat vaatteet vielä uudelle kierrokselle. Kirjonta oli erittäin mieluista ja sitä lisäilinkin lähes kaikkeen mahdolliseen, kotona ja koulussa. Kirjoin harvoin valmiiden mallien mukaan, työ eteni tajunnanvirtaa toteuttaen. Kuvaamataidon ja käsityön opettajiksi on onneksi sattunut useita joustavia ja kannustavia henkilöitä.

Koulusta minut lähetettiin 1960-luvun lopulla Käsityökäräjien kirjontanäytökseen Espoon Dipoliin. Aloin kirjoa äidille puseroa. Siellä kävi myös presidentti Kekkonen seurueineen. Presidentti sanoi työtä kauniiksi, johon hänen seurueessaan ollut nainen tivahti, ettei noin kirjota oikein, pitää olla kehys ja malli. Sen verran se harmitti, että näytöspäivän jälkeen en ole ommellut siihen puseroon pistoakaan.

Varta vasten tilkkutyönä tehtyjä töitä olen tehnyt vuodesta 1990. Ensin tein tilkkutöitä tarpeeseen, mutta kesän 1994 vaatekurssin jälkeen innostusta ei pidätellyt enää mikään ja vähitellen ompeluun alkoi kulua kaikki vapaa-aika ja välillä vähän enemmänkin.

Teen töihini hyvin summittaiset luonnokset, usein en mitään. Joskus voin tehdä hyvinkin tarkan suunnitelman ja jättää noudattamatta sitä. Työ lähtee alkuun jostakin yksityiskohdasta ja kankaat ja mielialat johdattelevat sen jatkumista. Alkusysäys voi olla liian rankka, liian imelä, liian tumma, vähän pliisu... usein alan muokata sita tavalla tai toisella kohti keskivertoa. Turhaan. Elämäkin on rosoista, kaunista ja rumaa, iloista ja surullista. Saahan työ liikauttaa myös katsojansa mieltä.

Erilaiset materiaalikokeilut innostavat. Kaikkia hullutuksia en voi käyttää, mutta kaikista niistä olen oppinut jotain. Kuutena kesänä olen ollut luovan tilkkutyön kursseilla Virroilla ja yhtenä kesänä Elämyksiä tilkkutöissä -kurssilla Valkeakoskella. Ne eivät ole ainakaan jarruttaneet tätä kehitystä. Kokeilublokkeja kerääntyy kaappeihin ja välillä jonain päivänä joku niistä päätyy johonkin työhön. Ompelu saattaa alkaa heti, kun jokin kokeilupala osuu kaapista käsiini tai ommellessani muistan tehneeni jonkin, joka ehkä sopisi meneillään olevaan työhön. Kokeiluja ja tilkkutöitä tehdessä syntyy uusia ideoita paljon enemmän kuin koskaan ehdin toteuttaa. Työn alkusysäys voi olla kangas, väri, tunne, tapahtuma, kasvi, ääni...ihan mikä tahansa. Monet muidenkin kokemat asiat muuttuvat ainakin osittain henkilökohtaisiksi, kun työtä tehdessä ne peilautuvat omien ajatusten ja kuvitelmien kautta. Muutamien tilkkutöiden ideat tulevat yllättäen ja työt valmistuvat nopeasti, niiden tekeminen on hauskaa ja kevyttä. Joitakin töitä mietin jopa vuosia ennenkuin alan sommittelemaan ja ompelemaan niitä. Monet työt edistyvät ensin ripeästi, mutta jäävät viikoiksi, kuukausiksi jopa vuosiksi hautumaan. Ompelen ja tikkaan enimmäkseen koneella. Materiaaleissa en pitäydy pelkästään puuvillassa, vaan kaikki käy.

Teen hyvin vähän niin sanottuja perinteisiä tilkkutöitä. Kokeilen joskus blokkeja, mutta alan viimeistään ensimmäisen jälkeen miettiä niistä omia versioita. Silti aion joskus vielä yrittää peitettä, joka olisi tavalla tai toisella säännöllinen alusta loppuun. Ehkä. Useimmilla töilläni on tarina. Värjään ja painan osan käyttämistäni kankaista. Siinäkin kokeiltavaa riittäisi paljon enemmän kuin ehdin tehdä.

Kävijöitä 7.7.2006 alkaen 3945